Vaalentaminen
1. Vaalennetun hiuksen vetolujuus heikkenee koska vaalennus on hiukselle voimakkain mahdollinen kemiallinen käsittely, ja se vaurioittaa hiuksen rikkisidoksia.
2. Vaalennusaineiden tärkeimmät vaikuttavat aineet ovat vetyperoksidi ja persulfaatit. Toimiakseen nämä hapettavat aineet taritsevat emäksisen ympäristön. Jauhemaisien vaalennusaineiden emäksiä ovat silikaatit, karbonaatit ja fosfaatit, kun taas voidemaisissa voidaan käyttää joko ammoniakkia tai etaloniamiinia. Happamien vaalennusaineiden vaikuttavana aineena on pelkistin, joka luovuttaa vetyä happamassa ympäristössä.
3. Hapetteen tärkeimmät vaikuttavat ainesosat ovat vetyperoksidi jota käytetään yleensä hiusväreissä, pinta-aktiiviset ainesosat kuten natriumlayryysulfaatti ja pehmentävät ainesosat kuten setearyylialkoholi.
4. Vaalennusaine ja hapeteseos on tehtävä juuri ennen tuotteen levittämistä, koska happea alkaa irrota välittömästi hapettavista ainesosista, kun ainesosat on sekoitettu toistensa kanssa sekaisin.
5. Hapanväripoistovalmiste, liuotinväripoistovalmiste ja emäsvärinpoistovalmiste jota on sekä matala- että korkeaemäksinen värinpoistomenetelmä. Emäsvärinpoistovalmistetta sanotaan vaalennusvalmiste, sillä se sisältää persulfaatteja.
6. Vaalennuksen yhteydessä vapautuu runsaasti happea joka aiheuttaa hiuksessa happivaurioita. Vaalennuksessa käyttöohjeita on noudatettava tarkasti, sillä hiuksen ja ihon keratiiniproteiinit ovat lähes samanlaisia, niin myös ihoproteiinia koossa pitävät rikkisidokset katkeavat ja ihosolukko alkaa hajota. Ihoproteiinin pysyviä happivaurioita voidaan sanoa ihon syöpymiseksi.
7. Vaalennusainetta, jossa on enintään 6% hapete.
8. Hapanvärinpoistovalmisteen vaikuttava ainesosa on pelkistin; se voi luovuttaa vetyä vain happamassa ympäristössä, jonka takia pelkistimen sekaan sekoitetaankin hapanvärinpoistossa jotain hapanta puskuria eli ainesosaa, joka säätää käyttövalmiin valmisteen happamaksi. Happamkista puskureista yleisimmin käytössä on sitruunahappo ja fosforihappo.
9. Emäsvärinpoisto perustuu hapen kykyyn erottaa värilliset molekyylit toisistaan emäksisessä ympäristössä, kun taas hapettuvien väriainesosien irrotessa toisistaan värilliset molekyyliryppäät pienenevät ja niistä tulee värittömiä. Ainoa haitta on se, että emäsvärinpoistoaineessa vapautuva happi ei ainoastaan erota värillisiä molekyylejä toisistaan vaan katkaisee myös hiuksen proteiinirakennetta koossa pitäviä rikkisidoksia, eli aiheuttaa pysyviä rakennevaurioita.
10. Happaman värinpoiston jälkeen hiuksiin lisätään 1-4% vetyperoksidia, jotta nähdään että paljon hius tummuu. Tämä siksi, että koska ilmassa on kokoajan happea, usein käy niin että vaikka hiuksessa oleva väriä on vedyn avulla saatu tarvittava määrä muutettua värittömäksi happamalla värinpoistolla, ilmassa olevat vapaat happiatomit liittävät happaman värinpoiston tosistaan irrottamat värimolekyylit uudelleen toisiinsa, jolloin hiusten väri tummenee jälleen.
12. Vaalennettaessa koko hiuspituutta tai tyvikasvun osuutta väri levitetään ensin sinne, missä vaalennusasteen muutostarve on suurin. Vaalennusaineen levittämisessä edetään vaalennustarpeen mukaisesti. Hiuspohjan lähellä olevalle 1-2 cm alueelle vaalennusaine levitetään vasta, kun kaikki muut alueet ovat lähes tavoitteen mukaiset. Hiuspohjasta haihtuva lämpö nopeuttaa tyvihiusten alueella vaalennusaineen toimintaa erittäin voimakkaasti.
13. Marmoroinnissa vaalennusainetta levitetään hapetevärin päälle.
14. Sormitekniikalla vaalennusainetta levitettäessä tuote levitetään hiukseen mahdollisimman vähän mekaanista hinkkausta aiheuttaen. Jos hiusta venyttää tai hankaa levityksen aikana, vauriot voivat kasvaa suuremmiksi.
15. Vaalennuspesun ohjeessa yleensä käytetään vaalennusainetta, hapetetta, vettä ja shampoota/hoitoainetta sellaisella sekoitussuhteella, että kaikkia ainesosia on saman verran. Massan määrä riippuu vaalennuspestävien hiusten paksuudesta ja pituudesta. Pesuainetta levitetään runsaasti kuiviin, pesemättömiin hiuksiin. Vaalentumisprosessia tarkkaillaan aktiivisesti, ja kun tulos alkaa näyttää olevan lähellä haluttua, aine voidaan huuhdella pois.
Pooli
2. Vaalennusaineiden tärkeimmät vaikuttavat aineet ovat vetyperoksidi ja persulfaatit. Toimiakseen nämä hapettavat aineet taritsevat emäksisen ympäristön. Jauhemaisien vaalennusaineiden emäksiä ovat silikaatit, karbonaatit ja fosfaatit, kun taas voidemaisissa voidaan käyttää joko ammoniakkia tai etaloniamiinia. Happamien vaalennusaineiden vaikuttavana aineena on pelkistin, joka luovuttaa vetyä happamassa ympäristössä.
3. Hapetteen tärkeimmät vaikuttavat ainesosat ovat vetyperoksidi jota käytetään yleensä hiusväreissä, pinta-aktiiviset ainesosat kuten natriumlayryysulfaatti ja pehmentävät ainesosat kuten setearyylialkoholi.
4. Vaalennusaine ja hapeteseos on tehtävä juuri ennen tuotteen levittämistä, koska happea alkaa irrota välittömästi hapettavista ainesosista, kun ainesosat on sekoitettu toistensa kanssa sekaisin.
5. Hapanväripoistovalmiste, liuotinväripoistovalmiste ja emäsvärinpoistovalmiste jota on sekä matala- että korkeaemäksinen värinpoistomenetelmä. Emäsvärinpoistovalmistetta sanotaan vaalennusvalmiste, sillä se sisältää persulfaatteja.
6. Vaalennuksen yhteydessä vapautuu runsaasti happea joka aiheuttaa hiuksessa happivaurioita. Vaalennuksessa käyttöohjeita on noudatettava tarkasti, sillä hiuksen ja ihon keratiiniproteiinit ovat lähes samanlaisia, niin myös ihoproteiinia koossa pitävät rikkisidokset katkeavat ja ihosolukko alkaa hajota. Ihoproteiinin pysyviä happivaurioita voidaan sanoa ihon syöpymiseksi.
7. Vaalennusainetta, jossa on enintään 6% hapete.
8. Hapanvärinpoistovalmisteen vaikuttava ainesosa on pelkistin; se voi luovuttaa vetyä vain happamassa ympäristössä, jonka takia pelkistimen sekaan sekoitetaankin hapanvärinpoistossa jotain hapanta puskuria eli ainesosaa, joka säätää käyttövalmiin valmisteen happamaksi. Happamkista puskureista yleisimmin käytössä on sitruunahappo ja fosforihappo.
9. Emäsvärinpoisto perustuu hapen kykyyn erottaa värilliset molekyylit toisistaan emäksisessä ympäristössä, kun taas hapettuvien väriainesosien irrotessa toisistaan värilliset molekyyliryppäät pienenevät ja niistä tulee värittömiä. Ainoa haitta on se, että emäsvärinpoistoaineessa vapautuva happi ei ainoastaan erota värillisiä molekyylejä toisistaan vaan katkaisee myös hiuksen proteiinirakennetta koossa pitäviä rikkisidoksia, eli aiheuttaa pysyviä rakennevaurioita.
10. Happaman värinpoiston jälkeen hiuksiin lisätään 1-4% vetyperoksidia, jotta nähdään että paljon hius tummuu. Tämä siksi, että koska ilmassa on kokoajan happea, usein käy niin että vaikka hiuksessa oleva väriä on vedyn avulla saatu tarvittava määrä muutettua värittömäksi happamalla värinpoistolla, ilmassa olevat vapaat happiatomit liittävät happaman värinpoiston tosistaan irrottamat värimolekyylit uudelleen toisiinsa, jolloin hiusten väri tummenee jälleen.
12. Vaalennettaessa koko hiuspituutta tai tyvikasvun osuutta väri levitetään ensin sinne, missä vaalennusasteen muutostarve on suurin. Vaalennusaineen levittämisessä edetään vaalennustarpeen mukaisesti. Hiuspohjan lähellä olevalle 1-2 cm alueelle vaalennusaine levitetään vasta, kun kaikki muut alueet ovat lähes tavoitteen mukaiset. Hiuspohjasta haihtuva lämpö nopeuttaa tyvihiusten alueella vaalennusaineen toimintaa erittäin voimakkaasti.
13. Marmoroinnissa vaalennusainetta levitetään hapetevärin päälle.
14. Sormitekniikalla vaalennusainetta levitettäessä tuote levitetään hiukseen mahdollisimman vähän mekaanista hinkkausta aiheuttaen. Jos hiusta venyttää tai hankaa levityksen aikana, vauriot voivat kasvaa suuremmiksi.
15. Vaalennuspesun ohjeessa yleensä käytetään vaalennusainetta, hapetetta, vettä ja shampoota/hoitoainetta sellaisella sekoitussuhteella, että kaikkia ainesosia on saman verran. Massan määrä riippuu vaalennuspestävien hiusten paksuudesta ja pituudesta. Pesuainetta levitetään runsaasti kuiviin, pesemättömiin hiuksiin. Vaalentumisprosessia tarkkaillaan aktiivisesti, ja kun tulos alkaa näyttää olevan lähellä haluttua, aine voidaan huuhdella pois.
Pooli
Kommentit
Lähetä kommentti